Sinä elävä

Roy Anderssonin ainutlaatuinen elokuvaura on tuottanut pitkän elokuvan keskimäärin 10 vuoden välein. Toisen kerroksen lauluja seuraa vihdoin uusi ohjaus Sinä elävä, joka kiteyttää Anderssonin tuotannon keskeisiä teemoja ja puhuttelee katsojaa omaperäisellä huumorillaan. Roy Anderssonin luomassa maailmassa eriskummallisen henkilögallerian hahmot piehtaroivat elämän oudoimmissa hetkissä ja katsoja luistelee hilpeyden ja ällistyksen rajamaisemissa. Kyseessä voisi olla kurjuuden sinfonia, joka saa käyttövoimansa episodeja ja henkilöhahmoja yhdistävästä musiikista ja huumorista. Rokkaava kitaristi, jazz-kvartetti ja operettimaiset soololaulut antavat tahtia vuorotellen tuomarin nuijankopautusten ja sähkötuolin sähinän kanssa. Roy Anderssonin taitavasti suolattu huumori on vastalääke kaiken turhuuteen: se sitoo toisiinsa murheelliset ja vielä murheellisemmat ihmiskohtalot nykyruotsin kaltaisessa paikassa. Anderssonin kuvasommittelu on maalauksellisen täsmällistä ja lavasteet hämäävän tarkkoja: on vaikea uskoa, elokuvan jokainen otos on kuvattu studiossa. Kuvaaja Gustav Danielssonin murheellinen väripaletti on sävyjen juhlaa. Anderssonin kerrontatapaa ei voi verrata mihinkään vallitsevaan tyyliin tai toiseen tekijään. Se on anderssonmaisen universaalia.